Kyllä minä niin mieleni pahoitin L.M. Montgomeryn Annan rouheasta uustulkinnasta TV-sarjassa. Sarja päättyi eilen 30 jakson jälkeen. Niissä Annan tarina sotkettiin perusteellisesti. Harmista puhisten katsoin joka hiivatin jakson, koska täytyyhän sitä elämässä päivittäiseen paheksumiseen olla aihetta.

E89DE98E-81BF-41E6-A8A8-C267033806E7.jpg
Minä olen Annani kerrannut perusteellisesti jo lapsuudesta lähtien ja useamman kerran aikuisenakin. Viimeeksi taas luin aikajärjestyksessä koko sarjan, silloin kun siihen lisättiin kaksi aiemmin suomentamatonta osaa.

TV-sarjassa kerrontaaan oli nostettu Annan intomielisyys, mielikuvitus ja romantiikan kaipuu. Muuten hänestä oli tehty historialliseen kulissiin pesunkestävä egoisti, vähän väliä kiljumassa minä-minä-minä ja piu paut piittaamassa siitä mitä hänen omat tekonsa toisille aiheuttivat. 
Tapahtumat ja henkilöiden kuvaukset alkoivat mennä vituralleen jo ensimmäisestä jaksosta. Siinä vaiheessa, kun kylän nuoret ryypiskelivät moonshinea ja sekoilivat lähimetsässä nuotion ympärillä koulunpäättäjäispäivänä, minun sietokykyni lähes ylittyi.E798022E-C75D-4E5A-A044-B690F3CF63B4.jpg

Annan tarina on kasvukertomus. Samalla se kuvaa,  miten ilmaisuvoimainen ja edistyksellinen nuori ja myöhemmin perheenäiti löytää tapansa vaikuttaa ja muuttaa vanhoillisia asenteita Montgomeryn lapsuusaikaan sijoittuvissa maalais- ja merenrantakylissä.

TV-sarjaan oli ympätty ihan kaikkea: emansipaatiota, luokkaeroja, säätyennakkoluuloja, rotuongelmia, intiaanien asemaa ja valtavirrasta eroavaa seksuaalisuutta. Kaikki hyviä ja mielenkiintoisia teemoja, joiden kehitys 1800-luvun lopulla olisi ollut vaikka jokainen oman draamasarjansa arvoinen. Tässä filmatisoinnissa kaikesta siitä tuli sillisalaatti, jossa rynnättiin aiheesta toiseen kapinalippua heiluttavan itsekeskeisen teinitytön jäljissä.

Miksi käsikirjoittajat usein uskovat parantavansa alkuperäiskertomusta panemalla siihen omiaan? Louisa M. Montgomery oli oman aikansa edistyksellinen. Mutta pelkäänpä, että hän kieriskelisi haudassaan, jos tietäisi miten hänen klassikkoaan on rääkätty. Päätän kihisten kirjallisuusraporttini tähän.

Kömpelösti nimetty Anna, lopussa e -sarja löytyy Areenasta, en välitä edes linkata moiseen tekeleeseen.